keskiviikko, 8. marraskuu 2006

Viimeinen harjoitus

Viimeisiin harjoituksiin en pääse mutta kirjoitan blogitehtävän tänne ja heitän vertaispalautteen Optimaan sitten myöhemmin.

- Mitkä ovat hyvän uusmedia -esityksen ja PowerPoint -esityksen ominaisuuksia?

Taisinkin jo aiemmassa viestissäni mainita joitakin ominaisuuksia mitkä mielestäni tekevät esityksestä hyvän mutta tässä hieman kertauksena muutamia omia mietteitäni.

  • Visuaalisuus - liikaa tekstiä sisältävä esitys ei usein pidä mielenkiintoa yllä
  • Selkeä ja johdonmukainen rakenne - vähintäänkin selkeä alku ja loppu
  • Sopiva pituus - ei turhaa tavaraa mukana ettei varsinainen sanoma huku niiden sekaan
  • Persoonallisuutta - oman näköiset esitykset ovat aina plussaa

sunnuntai, 5. marraskuu 2006

Työ valmis

Työ on nyt valmis ja palauteltu Optimaan.

Hieman summattuna työtä kun ei edellisien tehtävien tiimoilta tullut hirveästi blogiin raapustettua.
Aihe pysyi kuin pysyikin suurimmaksi osaksi uskonnollisessa näkemyksessä, ja tarkemmin buddhalaisessa maailmankatsomuksessa. Päälauseeksi työlle kehkeytyi näin "Elämä on kärsimystä". Yleisöä oli varsin vaikea löytää eikä työ muutenkaan osoittautunut aivan niin helpoksi hommaksi kuin aiemmin ajattelin. Työni yleisö kuitenkin koostunee ihmisistä joita ehkä yritetään valaista buddhalaisuudesta mahdollisena uskontona.
Tarkoitus oli tehdä työstä saman tyylinen kuin tv-mainokset. Päässä ainakin pyöri hämäriä muistikuvia mm. Punaisen Ristin tv-mainoksista joilla yritetään saada ihmiset mukaan kampanjoihin. Nämä mainokset eivät sisällä paljon tekstiä mutta sitäkin enemmän katsojaan vetoavia kuvia, mitä yritin tuoda työssä esille. Mielestäni juuri tällaiset esitykset jotka sisältävät mielenkiintoisia kuvia tai muita visuaalisia keinoja, pitävät katsojan mielenkiintoa yllä loppuun asti. Tekstin kohdalla "Less is more"-periaate vallitsee, etenkin jos aiheena on juuri tällainen ei-määriteltävä.asia kuten "Elämän tarkoitus".
Teknisesti työ rajautui osaltani kuviin ja tekstiin, sekä erilaisiin effekteihin kuvien ja diojen vaihdossa. Äänen käyttöä pohdin jonkin aikaa mutta sen liittäminen powerpoint-esityksiin on todella ongelmallista - varsinkin kun halusin antaa käyttäjän itse vaihtaa diat (musiikin loppuminen ennen kuin esitys on käyty läpi, jne.).

Lopullinen työ on vähän niin ja näin. Jäin ehkä liikaa kikkailemaan Powerpointin häivytyksillä, yms. effekteillä joilla halusin tuoda työtä eloon mutta itse sanoma hämärtyi sen takia jonkin verran. Myös se että rakensin aiheen valmiiksi valitun kuvamateriaalin (Baraka, erinomainen non-verbaalinen elokuva vuodelta 1992) ympärille, enkä toisinpäin teki kuvien maksimaalisesta hyödyntämisestä ongelmallista. Olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen työhöni tässä vaiheessa ja katsotaan nyt jos vertaispalautteesta löytyy lisävinkkejä tulevaisuuden varalle.


maanantai, 23. lokakuu 2006

Harjoitustyö

    Kiitos aiheen laajuuden, harjoitustyön aihetta on ollut vaikea rajata. Näillä näkymin kuitenkin olen päätymässä uskonnolliseen näkökulmaan harjoitustyölleni.
    Rakenteesta en osaa sen enempää tällä hetkellä kertoa, koska päätin lähestyä ongelmaa hieman normaalista poikkeavasti; kokoan ensin kuvamateriaalin työtä varten ja alan rakentamaan sen ympärille tekstiä. Harjoitustyössäni pyrin antamaan kuville etusijan ja teksti, kuten kalvoesityksissä yleensäkin, on lyhyttä ja ytimekästä. Todennäköisesti jokaista kalvoa hallitsee suurehko kuva johon liittyy pieni laatikollinen tekstiä, hieman kuin harjoituksissa kiertäneessä Image-lehdessä.
    Ääntä esitys tuskin tulee sisältämään, toteutus äänen ja videon osalta Powerpointissa on melko kömpelö, varsinkin jos harjoitustyö on koska tarkoitus jättää Powerpointin ppt-formaattiin. Mahdollisesti esityksestä kuitenkin löytyy jonkinlaista pientä animaatiota tekstilaatikolle tms.

tiistai, 10. lokakuu 2006

UMV Harjoitus 4.

3. Representaatio:

    Tällä kertaa blogitehtäväksi jäi representaatio ja harjoituksissa työstetyn tekstin muuttaminen. Alkuperäinen ja muutettu teksti löytyy alta.

  • Alkuperäinen teksti: 
    Vanhat koulukaverit Masa (34 v.) ja Pera (33 v.) kokivat kauhun hetkiä Patosjärvellä. Miehet olivat kalassa kokeilemassa uutta, innovatiivista virveliä kun järven isoin taimen tarttui yllättäen koukkuun, sai Peran horjahtamaan veteen ja oli kaataa koko veneen. Kahvia hörppäillyt Masa sitoi nopeasti ankkuriköyden Peran ympärille ja lähti soutamaan kohti rantaa. Rantaan päästessä, Pera oli jo kohmeessa virveli kädessään, raahaten perässään 13,5 kiloa painavaa taimenta. Sepe pelasti miehet jonkin ajan kuluttua. Miehillä ei ollut päällään pelastusliivejä.

  • Muutettu:
    Kaksi työtöntä miestä, Masa (34 v.) ja Pera (33 v.), joutuivat syyskuisena iltapäivänä paiskimaan töitä henkensä edestä. Jutustelun ja juonnin yhteydessä miehillä oli tarkoitus testata Peran kyhäilemää virveliä veneestä käsin. Pera ampui jousipyssyvirvelillään vieheen veteen johon taimen iski samantien. Yllättävän onnistumisen johdosta Pera kiljaisi ja Masa veti kahvit väärään kurkkuun ja onnistui heittämään airolla vedet Peran päälle, syösten Peran hyiseen veteen. Miesten pelastusliivit olivat aikoja sitten vaihdettu pullolliseen kirkasta, mutta vaikka Peran henki oli vaarassa, eivät miehet aikoneet päästää illallistaan karkuun. Pera tarrautui virveliin kiinni ja Masa kiinnitti Peraan ankkuriköyden, ja lähti soutamaan rantaa kohti. Masa onnistuikin soutamaan rantaan asti, vaikka koville se ottikin. Onneksi mukana oli äidiltä lainattu matkapuhelin, jolla Masa hälytti Sepen paikalle sillä Pera oli rantaan tullessa jo kohmeessa eikä hörppäys kirkastakaan auttanut asiaa. Sepeä odotellessa miehet vielä punnitsivat kalan joka yllättäen osoittautui 13,5kg:n painoiseksi - järven ennätyskalaksi! Vaikka kotona ei ollutkaan odottamassa omaa kultaa, olivat miehet silti iloisia poikkeuksellisesta kalaonnesta ja lämpimästä kyydistä Sepellä.

    Luulen että kaikki voivat erottaa stereotypioita Masan ja Peran kuvauksesta. Kyseistä mielikuvaa työttömästä, kotona asuvasta miehestä on viljelty suomalaisille mm. tv-sarjojen ja kirjallisuuden muodossa. Omasta selostuksestani löytyy ehkä myös tällaisen rennon, hieman ylipainoisen työttömän miehen stereotypia.

tiistai, 3. lokakuu 2006

UMV Harjoitus 3.

Koska tällä kertaa blogia varten oli varsinainen tehtäväkin, jätän harjoitusten tehtävien läpikäynnin vähemmälle ja keskityn annettuun tehtävään.
Harjoitusten tehtävät olivat kuitenkin suhteellisen helppoja, varsinkin jos verrataan edellisen kerran Jakobsonin-malleihin ym.

Tehtävä 5 - Tunnetut symbolit:

  • Yleisesti tunnettuja symboleita hakiessa ensimmäisenä mieleeni tuli Olympialaisten viidestä rinkulasta koostuva logo. Logo on taatusti tunnettu ympäri maailmaa.
  • Toinen tunnettu, mutta erittäin ristiriitainen symboli on swastika. Symboli tunnetaan lähinnä sen käytostä natsilipussa, mutta symboli itsessään ei ole natsilähtöinen. Mm. buddhalaisuudessa, swastikaa käytetään ikuisuuden symbolina (merkitys kuitenkin vaihtelee riippuen mihin suuntaan hakaristin kärjet osoittavat).
  • Sukupuolten symbolit. Roomasta lähtöisin olevat kaksi symbolia lienevät varsin tunnettuja ympäri maailman.
  • Hymiö. Hymynaama ja sen variaatiot ovat internetin myötä muodostuneet tunnetuiksi symboleiksi.

Elekielelliset merkit:

Yksi yleisimmistä elekielellisistä merkeistä on "tule tänne"-viestin välittäminen käsillä. Useimmissa maissa tämä tapahtuu viittomalla kädellä kohteesta itseenpäin, mutta esim. Japanissa samaa tarkoittava ele on melkein samanlainen kuin länsimaissa vilkutus, eli viesti olisi täysin päinvastainen länsimaiselle tulkitsijalle.
On myös joitakin, ehkäpä tiedostamattomiakin eleitä, kuten luentoa kuunnellessa istuminen käsivarret ristissä tai kädet taskussa käveleminen, jotka itämaissa kuten Japanissa voitaisiin tulkita varsin vahvasti verrattuna länsimaihin. Elekielen etiketin noudattamisen tärkeys vaihtelee kulttuurin mukaan.


Suomalaisiin sentteihin leijonan tilalle ensimmäisenä laittaisin joutsenen, joita tosin löytyy jo euron kolikosta. Toinen vaihtoehto olisi ehkäpä Suomen kansalliskukka, kielo tai jokin Suomeen liittyvä eläinaihe, kuten karhu tai ehkä huumorimielessä porokin :) Järvet tietysti liittyvät oleellisesti Suomeen mutta niiden onnistunut toteutus pienen lantin selkäpuolelle voisi olla ongelmallista.